fbpx

Tämä nykytilanne, joka aiheuttaa ahdistusta monille, antaa ihmisille hyvän mahdollisuuden pohtia elämän ja kuoleman kysymyksiä. Olemmeko valmiit siirtymään seuraavaan elämään? Tässä on tarina pohdittavaksi meille kaikille. Se puhuttelee erityisesti monia muslimeja, mutta meidän kaikkien täytyy tehdä valmisteluja ”kaikkein pisintä matkaamme” varten, ennemmin tai myöhemmin. Pitemmittä puheitta, tässä tarina:

Olipa kerran rikas shaahi Lähi-idässä. Hänellä oli paljon omaisuutta ja suuri hovi, johon kuului paljon hoviväkeä. Yksi shaahin suosikeista oli klovni, joka sai hänet usein nauramaan kovaan ääneen. Eräänä päivänä klovni nauratti shaahia niin kovasti, että tämä kutsui hänet luokseen ja sanoi hänelle: ”Sinä olet hassu ja typerä narri! Minäpä annan sinulle tämän sormuksen, ja kun löydät jonkun, joka on vielä hölmömpi kuin sinä, voit antaa sen hänelle.”

Päivät kuluivat, ja sitten shaahi sairastui erittäin vakavasti. Hänen tilansa huononi nopeasti, ja hän makasi vuoteellaan kuoleman kielissä. Hoviherrat halusivat piristää shaahia, ja niinpä he kutsuivat klovnin paikalle naurattamaan häntä. Klovni tuotiin shaahin eteen ja hän teki muutamia hassuja ja hölmöjä temppuja, mutta shaahilta irtosi tuskin hymyäkään. Sitten hän kutsui klovnin vuoteensa viereen.

Klovni kumarsi ja sanoi: ”Voi shaahini, minua surettaa nähdä teidät sairaana. Millainen vointinne on? Shaahi vastasi: ”Olen pahassa kunnossa. Luulenpa, että olen lähdössä hyvin pitkälle matkalle enkä tule takaisin.”

Klovni sanoi: ”Voi shaahini, voi shaahini! Suurin osa pitkälle matkalle lähtevistä ihmisistä valmistautuu huolellisesti etukäteen. Shaahini, arveletteko, että olette valmistautunut tarpeeksi hyvin pitkälle matkallenne?”

Kyyneleet silmissään shaahi vastasi: ”Ikävä kyllä minä en taida olla valmis lähtemään tälle matkalle. En ole valmistautunut tarpeeksi hyvin. Ja nyt pelkään, että on liian myöhäistä saada kaikki valmiiksi.”

Kun klovni kuuli nämä sanat, hänkin alkoi itkeä ja sanoi: ”Oi rakas shaahini, minä olen hyvin hölmö mies – ja suottehan anteeksi sen, mitä aion nyt tehdä – mutta minä sentään valmistaudun kunnolla lähtiessäni pitkälle matkalle.” Sitten hän otti shaahilta kuukausia sitten saamansa sormuksen sormestaan ja antoi sen takaisin shaahille.

Tarinan tarkoituksena on saada meidät miettimään, olemmeko olleet viisaita ja tehneet valmisteluja ennen lähtöämme matkalle seuraavaan maailmaan; matkalle, joka saattaa alkaa aikaisemmin kuin kukaan meistä osaa odottaa.