Ei mitään menetettävää, osa 2

Samoihin aikoihin olimme saaneet olla todistamassa muutaman eri tuttavapiiriin kuuluvan miehen uskoontuloa, usein sen seurauksena, että he olivat nähneet unia ja näkyjä Jeesuksesta. Yksi tämän toisen verkoston johtajista, Raseel, oli johdattanut vaimonsa Yasminan uskoon, mutta tämä oli verkoston ainoa naispuolinen kristitty. Käsitimme, ettei tämä orastava Jeesukseen uskovien yhteisö pääsisi kovin pitkälle, ellei mukaan saataisi lisää naisia. Niinpä aloimme rukoilla, että naisia tulisi uskoon. Naiset ovat portinvartijoita niin monissa asioissa Islamissa, erityisesti kodeissa ja lasten suhteen. Siksi tiesimme, että myös naisten tarvitsi ottaa sanoma vastaan.

Olimme rukoilleet tämän asian puolesta parin vuoden ajan, kun palasin vaimoni kanssa Amerikkaan kotimaan lomalle vuonna 2009. Vierailimme eräällä rukoushuoneella ja pyysimme siellä käyvää 30 hengen ryhmää rukoilemaan, että miespuolisten uskovien vaimoja (ja muitakin naisia) tulisi uskoon, ja että he näkisivät unia ja näkyjä Jeesuksesta niin kuin miehetkin.

Päivän tai pari myöhemmin saimme kuulla, että yksi Raseelin opetuslapseuttamista miehistä, Bandar, oli kuollut autopommin räjähdyksessä. Bandar oli tullut uskoon vajaa vuosi sitten ja oli puhunut asiasta avoimesti vaimonsa Nesrinen kanssa prosessin aikana. Tämä kuitenkin järkkymättä torjui evankeliumin sanoman ja oli jopa vihamielinen asian suhteen.

Bandarin kuoleman jälkeisenä yönä Nesrine näki näyn miehestään taivaassa seisomassa Jeesuksen vieressä. ”Tule luokseni tänne,” Bandar kutsui vaimoaan. ”Seuraa Jeesusta kanssani.”

Nesrine päätti välittömästi seurata Jeesusta ja antoi sydämensä hänelle. Hän kävi vierailulla Yasminan ja tämän miehen Raseelin luona, jonka hän tiesi opettaneen Bandarille Jeesuksesta. Heidän opetuslapsenaan Nesrinen usko kasvoi räjähdysmäisesti. Hän sisäisti kutsun saavuttaa lähipiirinsä jo uskonsa alkumetreillä. Hän oli sekä rohkea että taidollinen ja kertoi Jeesuksesta kaikille, jotka suostuivat kuuntelemaan. Oli ilmiselvää, että hänen näkynsä miehestään taivaassa Jeesuksen kanssa oli avannut oven hänelle merkittävällä tavalla. Hän tunsi Jeesuksen läheisesti.

Hyvin pian hän alkoi johdattaa toisia uskoon.

Muutama kuukausi myöhemmin Nesrinellä todettiin terminaalivaiheen syöpä. Tällä naisella, joka oli ollut selkeä vastaus pitkäaikaisiin rukouksiimme, oli ollut jo niin suuri vaikutus lähipiirissään, että olimme varmoja, että Jumala parantaisi hänen voimallisena esimerkkinä parantavasta huolenpidostaan. ”Jumala ei missään tapauksessa anna hänen kuolla”, vakuuttelimme toisillemme. ”Hänellä on tehtävä ja näky. Jumala haluaa käyttää häntä.”

Nesrinen kunto huononi, mutta luottamuksemme ei horjunut.

Kuuden kuukauden ajan hänen vointinsa jatkoi heikkenemistään. Me jatkoimme rukoilemista.

Sitten Nesrine kuoli.

Olimme tiimimme kanssa aivan ymmällään! Olimme rukoilleet niin kauan evankeliumin läpimurtoa tämän verkoston naisten keskuudessa, ja Jumala oli vastannut rukouksiimme niin voimallisesti Nesrinen kautta. Miksi Hän antoi tämän tapahtua? Meistä tuntui, että olimme palanneet takaisin lähtöruutuun.

Mutta jättäessään tekemättä ihmeen, jota olimme Häneltä pyytäneet, Jumala teki jotain odottamatonta. Nesrinen kuolemaa seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana aloimme kuulla tarinoita uskovilta, jotka olivat nähneet hänet sairauden edetessä.

He eivät olleet koskaan ennen nähneet Jeesuksen seuraajaa lähestymässä kuolemaa. Heidän muslimisukulaistensa ja -naapureidensa hautajaiset ja suruaika olivat niin tuskan ja murheen täyttämiä – vailla rauhaa.

Jonkin ajan kuluttua vietin aikaa yhden tähän tuttavaverkostoon kuuluvan miehen Hafethin kanssa. Kun keskustelu kääntyi äskettäin kuolleeseen ystäväämme, Hafeth avautui minulle: ”Nesrinen kuolema oli kuin suoraan jostain kirjasta, jota et ottaisi todesta. Minulla ei ollut aavistustakaan, että joku voisi kuolla niin rauhallisena ja luottavaisena. Hän oli niin varma suhteestaan Jumalaan. Hän tiesi menevänsä parempaan paikkaan Jumalan luokse.

Hafeth ei ollut ainoa, joka ihmetteli tätä. Kaikki uskovat näyttivät olevan aivan ihmeissään siitä arvokkuudesta ja rauhasta, joka ympäröi Nesrineä hänen kuollessaan. Se poikkesi täysin siitä, mitä he olivat nähneet lähipiirissään.

Hafeth jatkoi, ”Nähtyäni, kuinka Nesrine antautui Jeesukselle siinä tilanteessa, käsitän nyt, että minulla ei ole mitään menetettävää.”

Siinä ne taas olivat, nuo sanat ”ei mitään menetettävää”. Nesrinen rauhallinen suhtautuminen kuolemaan valoi muihinkin uskoviin suurempaa rohkeutta kuin koskaan ennen.

Jumala teki odottomattoman ihmeen Nesrinen elämässä ja täytti hänet rohkeudella. Mutta vaikka Jumala ei tehnytkään odottamaamme parantumisihmettä, sillä mitä hän teki oli paljon laajakantoisemmat vaikutukset.

Näistä tapahtumista on nyt muutama vuosi, ja olemme saaneet nähdä, kuinka Jumala on vastannut rukouksiimme suuremmassa mittakaavassa kuin vain pelastamalla yhden naisen. Täällä on nyt satoja naisia, jotka seuraavat Jeesusta ja kymmeniä naispuolisia ryhmänjohtajia. Tässä Jumalan sytyttämässä kasvavassa herätysliikkeessä on nyt enemmän naisia kuin miehiä.